vauvakirja.fi

No niin, kotiuduttu Suomeen ollaan hyvin. Neuvolassakin on käyty ja tänään olin lääkärissä. Kaikki edelleen menee tosi hyvin. Koputan puuta. Ja sain muuten vasempaan nimettömään timantin ennen Kanadasta lähtöä. Nyt kyllä onni potkii.

Yritin epätoivoisesti etsiä uutta talvitakkia, joka mahtuisi mahasta sitten lopputalvella. Löytyi sitten anopin vanha söpönen 70-luvulta oleva takki, joka on juuri sopiva. Siis siinäkin asiassa onnisti. Nyt kun näitä asioita alkaa listaamaan tällä tavalla huomaa, kuinka tosi onnekas on. Ja sain töitä ensi yrittämällä. Mukavaa, että työnantaja ’uskalsi’ ottaa raskaana olevan naisen töihin, ja myöskin se, että olen hyvissä voinneissa ja pystyn tekemään töitä.

Hirveästi kyllä jo jouluttaa. Vielä ei ihan taida olla aika alotaa jouluvalmisteluja..?

Kyllä. Tänään ensimmäistä kertaa vetäsin äitiyspöksyt jalkaan. Oli aamulla sellanen olo, ettei enää jaksa ahdistavia farkkuja, jotka kiristää vatsan päältä, juuri huonoimmasta kohtaa. Näistä housuista ei kyllä päällepäin huomaa, että mitään äitiystouhua on menossa, mutta erittäin mukavat ja pehmoset ovat. Eikä myöskään vako vilku peräosastolla.. Heheh. Siitä tuli ongelma, kun jätin vyöt pois, nekin tuppasivat painamaan massua.

Olen edelleen vähän nuhanen, mutta suurin tauti on voitettu. Eilen käytiin jopa pelaamassa tennistä. Kovin kauaa sitä hupia ei kestänyt, koska mun kunto on laskenut näiden tautien jälkeen. Ulkona oli myöskin pirun kylmä ja kova tuuli. Eli ei kovin nautinnollinen pelihetki. Pientä urheilun yritystä kuitenkin.

Päätettiin jo loppukesällä, että siskoni väsäisi vauvallemme leikekirjan. Hänellä kun noita taiteellisia lahjoja on enemmän kuin meikeläisellä.. Enkä koskaan ennemmin ole edes innostunut leikekirja-ajatuksesta. Sopimus siis oli, että hän alkaa väsäämään kirjan kanssa sitten h-hetken lähestyessä, minä ostelen täältä värkkejä, joilla sitä kirjaa sitten koristellaan. Olen nyt sitten kiertänyt erinäisissä askarteluliikkeissä ja huomannut suunnattomasti pitäväni siitä. Niissä on ihan järkyttävä määrä kaikkea kivaa tilpehööriä ja matskua, hylly toisensa perään, pelkästään leikekirjoja varten. On myös kovin jännittävää ostaa materiaalia toiselle, kun ei ollenkaan tiedä mitä hänellä on mielessä.. Mielenkiintoinen projekti, sanoisin.

Kävin eilen ruokakaupassa. Vieläkään ei ruokahaluni ole palautunut normitasolle. Mitään ei tee mieli, ja joidenkin asioiden ostaminen/valkkaaminen tökki ihan hirveästi. Sain kaiken listalta ostettua, mutta autolle päästyäni mahassa oli tosi epämiellyttävä tunne. Koskahan tämä menee pois ja kaikki palaa ennalleen? Luulin, että sen olisi pitänyt jo helpottaa. En ole kuitenkaan oksentanut melkeimpä kuukauteen (jollei lasketa sitä kertaa, jonka aiheutti lähinnä närästys, ei tavis aamupahoinvointi..).

Suomen pikavisiitti sujui kaikin puolin mukavasti, tosin syysflunssahan sieltä tarttui mukaan. Poikaystäväni sairasti sen jo paikan päällä, ja minä tulin kipeäksi sitten heti matkalta palattuamme. En usko, että ennen olen kuume-flunssaa sairastanut ihan luomuna, ilman kipuläkitystä. Koville otti, kun lihakset kramppas minkä kerkes ja kurkkua raastoi ihan pirusti. Mutta kyllä siitä melko nopeasti selviää hyvällä levolla ja paljolla unella. Ja kuumaa teetä tai mehua kurkusta alas, minkä kerkeää. Ihan peloissani mietin, että jos nämä kuumekrampit tuntuvat ihan tappavilta, miten selviän synnytyksestä.. sitten muistin epiduraalin ja ilokaasun. Heheh.

Maanantaina sitten kuumeilun keskellä kävin myös lääkärissä. Kaikki on hyvin, paino oli tippunut runsaan kilon, mutta se ei kuulemma kovin vaarallista ole. Nyt kuukauden aikana pitäisi painon nousta 1-2 kiloa, mutta tarkoittikohan lääkäri alkuperäisestä painosta vai nyt tästä laskeneesta painosta.. en hoksannut siellä kysyä. Mutta eiköhän se ihan luonnostaan nouse, kunhan saan ruokavalioni entiselleen ja massu ottaa kasvurykäsyn. Hassua oli kyllä kuulla, että paino oli laskenut, kun maha on kuitenkin selvästi pömpöllä.. Viikkoja siis vasta 14+5, mutta alkujaan vatsa oli aika litteä, joten itse ja lähimmät ystävät voivat jo kertoa. Ehdin käymään vielä kerran ultrassa ja lääkärissä täällä Kanadassa, me muutetaan sitten lokakuussa takasin Suomeen. Lääkäri on ihan hyvillä mielillä päästämässä mut pois, kaikki on mennyt toistaseksi (koputan puuta) niin hyvin ja huoletta.

Kävin eilen ostoksilla Thyme Maternityssä, josta löysin tosi mukavia ja istuvia äitiyshousuja. On farkut alkanut jo hieman ahdistamaan mahan päältä, joten ajattelin nyt olevan hyvä hetki ostaa uusia housuja. En ehkä ihan vielä ala käyttämään niitä, mutta parin viikon päästä tarvitsen niitä varmasti. Oli mukavaa, kun heillä oli sovituskopeissa tyynyjä, jotka sai muutaman kuminauhan avulla kiinnittää vyötärölle. Näin sai hyvän idean housujen istuvuudesta. Ja myöskin väläyksen lähitulevaisuudesta omalta kohdaltaan.. Toivottavasti olen yhtä sutjakassa kunnossa (eli mikään muu suunta ei paisu kuin maha (ja tissit))… Mutta kaikin puolin mukava kokemus se kauppa ja heidän vaatteet. Housut ja hameet istuivat tosi kivasti kaikkialta, ja olivat ’normaalimuotoisia’ plus sitten kasvuvara vatsan kohdalla. Toisissa kaupoissa kun olen äitiyshousuja sovittanut, ne ovat olleet jokapuolelta jättisuuria lähinnä perunasäkkiä muistuttavia omituisia ilmestyksiä. Ihmekkös siinä sitten ahdistuu ja masentuu. Paitoihin ja muihin yläosiin en vielä paneutunut, kyllä sitä vielä ehtii.

Oon käynyt lukemassa aika paljon suomi24:n foorumia, jossa raskaana olevat kirjoittelevat kysymyksiä ja vastauksia, mutta jotenkin ahdistun koko palstasta. Jotkut kirjoittavat, että rv 3 ja vauva näkyy jo, toiset kertovat ihan oikeista huolista ja synnytyksen lähentymisestä.. Jotenkin se vaan alkoi niin stressaamaan, eli aion pysyä poissa siltä sivulta ainakin vähän aikaa..

Tälläistä tällä kertaa, mukavaa viikonlopun jatkoa.