vauvakirja.fi

Elias sai kummeiltaan lahjaksi Anne Geddesin kuvittaman vauvakirjan. Siispä aloin täyttämään sitä tänään innolla. Olen niin pitänyt omasta vauvakirjastani ja lukenut sitä ihan pienestä asti. Äitini on kyllä sen niin tunnollisesti ja tarkasti täyttänyt, etten edes tähtää samanlaiseen suoritukseen. Noh, into kuitenkin vähän hiipui, kun kirjassa tuli vastaan kysymyksiä, kuten ’ensimmäinen hymyni’. No niitähän tuli jo laitoksella tahattomasti, ja ensimmäisen todellisen hymyn päiväystä en ole pistänyt mihinkään muistiin. Tai ’ensimmäinen nauruni’.. Pupsihan on hekotellut unissaan jo monet kerrat.. Ehkä se ei ole nyt SE eka nauru, jota kirja tarkottaa, mutta meille se oli.. Eihän se nyt niin helkkarin tarkkaa ole, muttaku.. Jotenkin nyt tuntuu, että olen epäonnistunut tässä dokumentointitestissä. Pitää vaan pitää mielessä, ettei mitään tarkastajaa tule lopuksi selaamaan aikaansaannoksiani, joten nyt pitää ottaa vähän lunkimpi asenne tuon kirjan täyttämiseen. Pääasiahan on, että sinne nyt jotain kirjottelee, vaikka sitten perstuntumalla (?!?) Ja sitten ne muut liitteet, joita kirjassa kysellään.. hiuskihara (ei vielä ainakaan raaski leikata karvan karvaa poijjan päästä), sähköposteja (niitä on monia ja kirja niin kovin pieni.. pitäisikö ne kaikki tunkasta yhdelle aukeamalle?), lahjakortteja (jaa mitä kortteja? jos niitä olisi, pitäisi ne varmaan jättää liikkeeseen tavaran tms. lunastettua), päivän horoskooppi (syntymäpäivän? tämän päivän? minkätahansa päivän? äiti ei seuraa, siitä kärsii nyt sitten jälkikasvu).. Ja näitä kaikkia siis kyseltiin samalla aukeamalla. Aiheutanko lapselle traumoja, jos en orjallisesti seuraa täyttöohjeita? Kyllä nyt pitää alkaa relaamaan, kirjan tarkoitushan on olla mukava muisto lapselle, eikä mikään äititesti. Näin se on nähtävä.

Tänään tehtiin myös jalan ja käden jäljet (vauvakirjan innottamana). Hyvinhän se pieni jalan jälki siihen kirjan liukkaalle sivulle levis. Käden jälki oli hiukan hankalampi, koska pienet kätöset oli niin tiukasti nyrkissä ja sitten tuli hermostuskin. Me käytettiin ihan perus vesivärejä (ajattelin niiden olevan turvallisimmat vauvan iholle), mutta yritän varmaan seuraavaan tassusessioon hankkia sormivärit, josko ne tarttuis paremmin kirjaan. (ja onhan ne ihan iholle tarkotettuja, joten pitäs olla vissiin ihan ookoo.)
Saa nähdä mitä muuta me saadaan aikaseksi kirjan ansiosta.