vauvakirja.fi

Oon nyt ollut muutaman päivän kipee. Nenä ihan tukossa, kurkku kipee, hengitys vinkuu, kuumetta. Eli siis petipotilas, muttei kuitenkaan. Ei sitä näin äiti-ihmisenä pääse lepäämään ihan niin paljoa kuin tarvisi. Lohduttava ajatus on kuitenkin ollut se, ettei tätä tautia ole Eliaksella. Se olis paljon rankempaa (vaikka ite olis ihan terve). Tässä kärvistellessä oon huomannut myös sen, että ärsyttävästä kuumetilasta vielä ärsyttävämmän tekee imetys. Sami tuo mulle nälkäisen ja itkevän lapsen. Pienikin kosketus iholla ärsyttää. Elias alkaa imemään. AUTS. Siis osaako tämä lapsi imeä? Eikös tätä nyt jo puolivuotta ole harjoteltu? Ei, ei, kaikki on ihan normaalisti Eliaksen osalta, mun kikit vaan on ihan pirun arat kuumeen takia. Ja fiilistä ei tietenkään paranna se, että energiataso on muutenkin nolla, mutta silti pitäis vielä jostain vetästä toiselle ruokaa. Siis tuottaa sillä omalla sairaalla badillaan. Siitä on nyt kuitenkin selvitty. Toivotaan, ettei tää tartu Samiin. Se olis ehkä vielä hitusen ärsyttävämpää. Oon huomannut, että mua ottaa enemmän päähän se, ettei Sami syystä tai toisesta voi hoitaa/viihdyttää/sylittää Eliasta. Sillä meni niska hirveeseen kramppiin Kanadassa, eikä se pystynyt ottamaan E:tä syliin pariin päivään. Mulla on ihan pää hajalla. Tiesin, ettei Sami sitä tahallaan tehnyt ja oli se tietysti tosi kipeekin, mutta ärsytti vaan niiiiin pirusti. No sellasta se on.

Tänään on Eliaksen 6kk päivä. Ehkä loppuviikosta naapurin tytsyjen kanssa sitten biletetään. Ja äideille kakkua. Kuten asiaan kuuluu. E oppi istumaan lauantaina. Hyvin se nököttää. Ja pikkuisen pullukat posket näyttävät vielä pulleammilta (ja ah niin söpöiltä) istuma-asennossa. Se kasvaa niin kovaa vauhtia. Kyllähän se jo seisookin omin voimin ja pitää kiinni sormesta. Tasapaino on vielä vähän vaiheessa, mutta eiköhän se siitä. Mun mummu näki, kuinka E jo seisoo, ja ihan paniikissa sano, että älä, älä vielä seisota, tulee länkisääret. No tästä keskustelin Kirstin kanssa neuvolassa ja se sanoi, että kun lapsi itse jo pönkää seisomaan ja jaksaa itseään pitää, niin se on ok. Ja mitään länkisääriä tuskin tulee, kun annetaan sitä D-vitamiinia, joka estää riisitaudin (joka ehkä silloin mummon aikaan oli yleisempää). Semmoosta.

Nyt menen viihdyttämään lastani, jotta isäntä pääsee crosstrainerille Earlin ajaksi. Tällänen työnjako tänään.

Lauantai-ilta, klo 21.45. Juon kuumehuuruissani teetä keittiössä. Ulkoa kuuluu lasten huudahtelua. Näen ikkunasta suojatietä ylittävän perheen, (oletettavasti) isä, äiti ja kolme lasta. Vanhemmat kääntyvät jalkakäytävälle, mutta lapset huomaavat pusikossa jotain. N. 20 metriä edellä kävelleet vanhemmat kääntyvät katsomaan, kun lapset kiljahtelevat innoissaan ja hyppivät ylös alas. Kohta koko perhe hyppii iloisena pusikossa. Omituista. Sitten isä nostaa punaisen ’mummopöyrän’ ja yrittää taluttaa sitä. Vielä kulkee, ehkä tukijalka vähän junnaa. Isä heittää pyörän jalkakäytävän kaiteen yli takaisin puskaan, osoittaa sitä sormella ja lapset hyppivät vielä lisää sen päällä. Sitten kaikki jatkavat tyytyväisinä matkaa. En tajua. Istun ihan äimänä. Haen kameran. Pakko ottaa kuvia, vaikka eihän niistä paljoa selvää saa näin pimeellä. Siis oonko mä nyt missannut jotain? Onko tämä nykyajan käsitys hauskoista lauantai-illan huveista? Tuhota tuntemattomien omaisuutta? Ei hemmetti. Tää on taas joukossamme Näin Kasvatamme Yhteiskuntamme Tulevat Valio Yksilöt. Ei voi käsittää. Kyllä vihaks pistää. Unohdin hetkellisesti jopa inhat lihassäryt ja huonon olon.

And…WE’RE BACK!

Oon nyt jo jonkin aikaa tuntenut huonoa omaatuntoa, koska en ole ehtinyt/jaksanut/pystynyt/ehkä jopa halunnut kirjottaa tänne. Kaiken näköstä touhua on meneillään ja kesä tietysti vaan yksinkertasesti hujahti ohi.

Nopsa päivitys: Mitään kovin kummallista ei oo tapahtunut meidän perheessä; Elias kasvaa kovaa vauhtia (6kk neuvolassa 70cm, 8100g, melkonen pötikkä), me käytiin Kanadassa muutaman viikon lomalla elokuussa, ollaan ostamassa nyt sitä ihan omaa asuntoa. Ja aijon laittaa bloggaamattomuuteni asunnon etsinnän syyksi. (Tietokone auki -> sposti -> facebook -> uutiset -> etuovi/oikotie -> vertaisblogit) (Onhan se vähän surullista, että Facebook tulee ennen maailman tapahtumia..) Ja siinähän sitten onkin junnattu jo E:n päikkärit ja seuraavilla unilla taas palataan asunnon etsimiseen. Plaah.

Se Kanadan matka meni oikein mukavasti, kiitos kysymästä. Lentomatkat tietysti vähän jänskätti, mutta itkuilta ja murheilta vältyttiin. Saatiin molempiin suuntiin mennessä eturivin paikat, jossa oli se baby basket, joten 8,5 tunnin lento oli jopa siedettävä. Pystyin imettämään menomatkalla nousun ja laskun, takasin tullessa Elias ei huolinut tissiä, mutta oli ihan tyytyväinen. Ainut ongelma oli vieressä istuvan perheen vauva, joka itki ja herätti E:nkin useaan otteeseen. Ei ennen lähtöä tullut edes mieleen, että lentomatkan ’rasite’ saattaisi olla jonkun muun lapsi.. Olin vaan varautunut siihen, että se olisi oma, joka huutaa. Ja että me saatais paljon pasi-pahaasilmää.
Tänä aamuna heräsin ihan hirvittävään kurkkukipuun. Kaikilla tuntuu olevan nyt flunssaa, joten odotettavissahan tämä oli. Kävin samantien th:lla ja nielunviljelyssä, koska en todellakaan halua Eliaksen saavan tätä tautia. Koska on perjantai, mitään tuloksia ei saa ennen maanantaita, ja jos jotain bakteeria on, niin jatkotutkimus (ja antibiootin aloittaminen) menee tiistaihin. Joten siinä ajassa oon varmasti tartuttanut kaikki. Toisaalta, jos tämä olisi Eliakseen tarttumassa, niin enää ei oo mitään tehtävissä, koska se vissiin tarttuu parhaiten jo itämisvaiheessa. Nam. Ja! Jos tämä on angiinaa, jota ne epäilee, niin se ei kuulemma tartu vauvoihin. No nyt E:llä valuu nekku ja se on ihan nuhanen. Voevoe. Mutta kai sen joskus täytyy ekan kerran iskeä. Harmi vaan, kun on mummu ja pappa tulossa Seinäjoelta viikonlopuksi meille. No toivottavasti ei tule kauheesti känkkistä.

Ainiin, meillä myös ollaan tosi innoissaan vauvauinnista!! Suosittelen sitä kaikille. Se on mun mielestä niin kiva koko perrrheen yhteinen harrastus. Sinne vaan lilluttelemaan lämpöseen veteen ja sukeltelemaan ja pitämään hauskaa. Sami ei viime kerralla päässyt, mutta uskaltauduin Eliaksen kanssa kahdestaan (tosin erään tsemppauspuheen jälkeen) ja hyvin meni. Yksin vauvan kanssa ollessa turvaistuin on ihan must, ja sukelluksissa tarvitaan ohjaajan apua (kun ei oo toista kannuttamassa).