vauvakirja.fi
Vauva-arjen alku ja ihmetys.

vauvakirja.fi

marraskuu 14th, 2006 . by vauvakirja

No niin, kotiuduttu Suomeen ollaan hyvin. Neuvolassakin on käyty ja tänään olin lääkärissä. Kaikki edelleen menee tosi hyvin. Koputan puuta. Ja sain muuten vasempaan nimettömään timantin ennen Kanadasta lähtöä. Nyt kyllä onni potkii.

Yritin epätoivoisesti etsiä uutta talvitakkia, joka mahtuisi mahasta sitten lopputalvella. Löytyi sitten anopin vanha söpönen 70-luvulta oleva takki, joka on juuri sopiva. Siis siinäkin asiassa onnisti. Nyt kun näitä asioita alkaa listaamaan tällä tavalla huomaa, kuinka tosi onnekas on. Ja sain töitä ensi yrittämällä. Mukavaa, että työnantaja ’uskalsi’ ottaa raskaana olevan naisen töihin, ja myöskin se, että olen hyvissä voinneissa ja pystyn tekemään töitä.

Hirveästi kyllä jo jouluttaa. Vielä ei ihan taida olla aika alotaa jouluvalmisteluja..?

2 Responses to “”

  1. comment number 1 by: Pikkuenkeli

    Nimimerkillä Ei koskaan kokeillut eli sitäkin epäilevämpi: Onnittelut työpaikasta! Oikein täytyy hämmästellä, että oletkin saanut sen. En ikikuuna päivänä osaisi kuvitella että joku ottaisi raskaana olevan naisen töihin kun niin utsitaan lapsettomalta kautta rantain työhönottohaastatteluissa ”Mitä näet viiden vuoden päässä?” – tai kuinka ne nyt sen kysyvätkään, mutta viisi vuotta on yleensä se maaginen ajanjakso… [Tosin onhan se itsestä kiinni kuinka siihen vastaa kun sukupuolen vuoksi syrjiminen on kielletty.]

    Kiva muutenkin kuulla, että olette kotiutuneet Suomeen ja elämä hymyilee! *jää pitämään peukkuja tanassa* Varmasti paluussa oli Järjestelynsä…

  2. comment number 2 by: vauvakirja

    Työpaikka on vain vuoden loppuun saakka, mutta silti olin positiivisesti yllättynyt, ettei työnantajani säikähtänyt raskauttani. Hänellä on itsellään kaksi pientä lasta, ja sanoi hyvin tietävänsä, että raskausaika saattaa olla hyvinkin helppo ja kivuton. Oli myös tyytyväinen siitä, että kerroin rehellisesti kuinka asiat on. (Eihän hän haastattelussa ekaa kertaa minut nähneenä osannut etsiä pullottavaa massua..) Hyvä näin.

    Muutossa oli tosiaan omat järkkäilynsä, mutta nyt ollaa kotiuduttu. Kissa ehkä tarvii psykoterapiaa, lentomatka otti vähän koville, vaikka saikin olla mieheni hoivissa. Kovin vaan maukuu äänekkäästi.. mikä lie masennuskausi meneillään.

Leave a Reply

Name

Mail (never published)

Website