vauvakirja.fi

Perjantain piti olla ihan normaali päivä. Mitään kummempaa ei ollut odotettavissa, kaverin tuparit illalla, ehkä muutamia tyyppejä meille grillaamaan ennen sitä. Päätin lähteä kuitenkin ostamaan raskaustestin, koska joskus mun menkat ei vaan ilmesty, kun kovin jännään, että no mitäs helkkaria, missäs ne viipyy.. Ja sitten seuraavana päivänä negatiivisesta testistä huoli ohi ja kaikki hyvin. Menin sitten lähiapteekista ostamaan tuplapaketin testejä, mitään muuta ei tarttunut matkaan. Olin vähän yllättynyt, koska kassatäti ’kommentoi’ ostoksiani ja sanoi: ”Good luck, what ever you want” (me asutaan Kanadassa, siksi puhui enklantia). Siinä vaiheessa mahassa jo vähän käänsi, olen ostanut kymmeniä testejä elämäni aikana, eikä kukaan ole koskaan sanonut mitään, varsinkaan tsemppaillut. Päätin sitten mennä tekemään sen testin heti ostoskeskuksen rivivessaan, en voinut kävellä kotiin 15 minutin matkaa. Pissattikin jo niin pirusti. Jonossa olleet mummelit varmaan ihmettelivät, että mikä siellä rapisee ja miksei se jo istu alas.. Olin jäänyt seisomaan inva-vessan oven taakse niin, että kintut loistivat oven alta. Tikun päälle lorottaminen onnistui melko hyvin, olosuhteisiin nähden ainakin. En tiedä oliko se vain minun hormoonit vai mikä, mutta se plussa, joka siihen testiin pitäisi ilmestyä n. 3-5 minuutin kuluessa ilmestyi heti! (ja plussasta puheen ollen, testituloksen pitäisi häipyä kymmenen minutin kuluessa, mutta vielä neljän päivän jälkeen plussa on näkyvissä). No siitähän sitten vapina alkoi. Jos mummot eivät olleet saaneet vielä tähän mennessä käsitystä, että vähän sekaisin (jostain) päästä, ryntääminen hysteerisesti itkien ei varmaan jättänyt ketään arvailun varaan. Nopeasti kolikkopuhelimeen ja soitto poikaystävälleni. Meille tulee vauva. Vauva. Meille. Vauva. Se puhelu meni melko hyvin. Olin kyllä ihan hysteerinen. Iloinen vauvasta, mutta niin peloissani. Eihan mulla ole täällä edes omaa lääkäriä. Ja korvaako vakuutus raskauden? Ja pitääkö nyt muuttaa takasin Suomeen, vai voidaanko jäädä Kanadaan vielä pidemmäksikin aikaa? Ja entäs kaikki ne drinkit ja viinilasit, joita oon juonut? Ja mikä nimi? Ja entäs jos niitä tuleekin kaksi?

Alku shokista selvittiin. Lähdettiin kirjakauppaan ja ostettiin läjä kirjoja. Kassa täti onnitteli, me todettiin vaan, ettei oikein tiedetä mitään. Kyllähän mä vauvan kanssa selviän, tämä raskausaika enemmän pelottaa. Olen hoitanut pieniä lapsia monta vuotta, tällä hetkellä työskentelen pienen tytön kanssa, joka on kohta 3 vuotta, mutta vielä vastasyntyneen tasolla. Sen takia olenkin niin peloissani, jos jokin menee vikaan. Erityistä apua tarvitsevat lapset ovat sulosia, mutta kaikki toivovat tervettä lasta.

Kummankaan vanhemmat eivät vielä tiedä. Minun siskoni tulee elokuun 1. päivä poikaystävänsä kanssa vierailulle, jolloin aijon kertoa. Me mennään Chicagoon Lollapalooza-festareille, enkä juo mitään, jolloin ne voi vähän ihmetellä. Syyskuussa me mennään Suomeen käymään, ja silloin kerrotaan kaikille läheisille. Siinä vaiheessa minun ja massuni pitäisi olla aika pitkällä, joten on jo turvallista kertoa. Mainitsinko muuten, ettei meillä ole hajuakaan koska tämä pikkunen on saanut alkunsa? Ollaan aina silloin tällöin jätetty ehkäsy pois, joten voin olla viikolla 5 tai 10. Sen takia odotankin ultraa ja verikokeita niin innolla.

Meidän vuokranantaja asuu alakerrassa. Ihan huippu tyyppi. Hän asuu yksin ja on adoptoimassa lasta Vietnamista. Ensin tuntui pahalta, kun nyt yhtäkkiä meille onkin tulossa vauva, vaikka ollaankin niin nuoria (minä 23, isä-to-be 25), ja hän on yrittänyt tulla raskaaksi vaikka kuinka kauan. Oli pakko kuitenkin kertoa, koska hysteeriset itkukohtaukset eivät laantuneet. Heti helpotti, kun sai vapaasti puhua, ja oli joku, joka tiesi, että missä mennään. Tänään sitten soitin Dr. Schwantzille (mm. Nancyn, vuokraemännän lääkäri), kovin oli kiireinen ja sain ajan 2.8. Soitin Nancylle ja kerroin ajasta, joka oli mielestäni aivan liian kaukana, ollakseen ensimmäinen tarkastus. Nancy soitti dr. Schwalzille uudelleen ja sain ajan ylihuomiseksi. Kyllä tässäkin asiassa suhteista oli paljon hyötyä.

Omituista, miten koko ajatusmaailma muuttuu näin helposti. Ruokavalioni oli melko terveellinen jo valmiiksi, eikä muita muutoksia tervi tehdä, kuin pudottaa sekin vähä roskaruoka, jota silloin tällöin söin, lisätä hedelmien ja vihannesten määrää, sekä lopettaa alkoholin juonti kokonaan. Liikunnan lisäminen on myös hyvin tärkeää, pelottaa, että tulee liikaa painoa ja siitä on sitten vaikea päästä eroon synnytyksen jälkeen. Kyllä silti innolla odotan, että on jo iso massu ja tuntee kun vauveli siellä polskii!

Jos kenelläkään on mitään neuvoa ja vinkkiä, otan mielelläni vastaan. Tämä on suuri seikkailu, joka on vasta niin alussa, että ihan pelottaa.