vauvakirja.fi

Nyt se on tapahtunut. Kunnon yöunet. Meillä on viime viikkoina nukuttu 6-7 tuntia, syöpötelty ja nukuttu sitten heti lisää. Mukavaa. Mutta viime yönä Eliasn posotti kahdeksan (8) tuntia yhtä mittaa. Toivottavasti tällästä rytmiä on luvassa lisää, koska äidin elämän laatu paranee näin huomattavasti.

Meinattiin jo viime viikolla laittaa Elias omaan sänkyynsä nukkumaa, mutta en ollut vielä valmis siihen. Ja kyllä sitä vielä ehtii, eihän pupsi oo vasta ku 2kk. Ihan ärsytti joidenkin tuttavien kommentit, kun kerroin vauvan nukkuvan mun vieressä.. ”No joo, siihen en kommentoi mitään” tai ”onnea vaan sitten ko pitäs omaan sänkyyn saada nukkumaan”. Tämä nyt tuntuu vaan kaikista parhaalta ratkasulta. Varsinkin mun kannalta. Eli siis parhaalta, tärkeimmältä kannalta

Mukavaa on myös se, että Elias pystyy jo jonkin aikaa viihdyttämään itseään sitterissä. Jos vaikka laitan ruokaa, tai syödään, kummankaan ei tarvi pitää Eliasta sylissä, vaan se ihan rauhassa hengaa sitterissä tai lattialla. Me päästään käymään saunassakin, jos sitteri nostetaan kylppärin puolelle ja otetaan tyypiltä housut ja vaippa pois. Ja sitten lopuksi Elias pääsee itekin kylpyyn tai suihkuun.. ja on niiin onnellinen.

Mutta kyllä se kasvaa. Ihan huikea rolle rotkale on jo. Oon joutunut tekemään huomattavan määrän surutyötä, kun taittelen pieniksi jääneitä vaatteita laatikkoon. Mutta onneksi tämän kasvun myötä on tullut niin paljon ihania uusia juttuja, että luulen selviäväni. Yöunet, hymyt, naurut, leikkihetket, kärsivällisyys (vauvan), söpöys (älkää käsittäkö väärin, suloinen se on ollut alusta asti, mutta se vaan söpöstyy päivä päivältä ja on vaan niin pakahduttavan ihana.. kuten kaikkien omat lapset)…