vauvakirja.fi
Vauva-arjen alku ja ihmetys.

vauvakirja.fi

Ultraääni

heinäkuu 18th, 2006 . by vauvakirja

Hyvin selvisin ultraan ja takasin kotiin. Pienillä järjestelyillä sain työvuoron vaihdettua, eikä tarvinnut siitä sitten stressata. Ultran täti oli mukava. Hän ei tosin huolinut poikaystävääni mukaan heti, halusi ensin arvioida tilanteen. Ymmärrettävää. Ensin katsottiin massua. Aika pieneltä näytti. Hänen arvio oli kuusi viikkoa. Hän halusi katsoa paremman, lähemmän ja tarkemman näkyvyyden vuoksi transvaginal-ultraa (ei mitään hajua mikä se on suomeksi). Olin valmistautunut siihen jo, joten se oli mulle ihan ok. Eihän se mukavaa ole, kun joku haluaa kuvata sisälmyksiä melko privaatista paikasta, mutta kaikkea sitä vauvan eteen tekee. Poikaystävääni ei huolittu tämänkään toimenpiteen ajaksi huoneeseen, koska sairaalassa on ollut liian monta isää, jotka on suuttunut tästä toimenpiteestä. (Vain heillä on oikeus vaimonsa pimpuliin. Niin.) Mietityttää vaan, että ovatkohan ne ajatelleet sitä synnytystä sitten ihan loppuun asti. Siinä meinaan vaimon haarukset on aikas lailla kaikkien nähtävillä.. Ei silti sillä, että kukaan siinä tilanteessa olisi kiinnostunut muusta kuin äidin ja vauvan hyvinvoinnista, mutta eihän ne siinä emättimen kautta tehtävässä ultrassakaan mitään muuta halua. Voi niitä miehiä. Ehkä ne ei vaan ole tottunut olemaan siinä vastaanottavassa päässä. (Eikä se vehje paljoa penistä pelottavampi ollut. Heh.) Poikaystäväni ei siis ollenkaan päässyt näkemään sitä pientä möykkyä siinä ruudulla. Harmillista.
Loppujen lopuksi se lääkäri/ultraäänispesialistihoitaja ei sanonut missä luulen meidän menevän. Sanoi vain, että lääkärini ottaa muutaman päivän päästä yhteyttä tulosten kanssa. Mutta sitä en usko tapahtuvan, koska ensimmäisellä kerralla kun lääkärilläni kävin, hoitaja sanoi, ettei soita tulosten kanssa. (Tästä siis johtopäätökseni) Mutta kuulen varmasti verikokeiden ja ultran tulokset 2.8., kun seuraava lääkärissä käyntini on.

Olo on jokseenkin helpottunut, vaikkakin olisin ehkä toivonut toisaalta olevani vähän pidemmällä. (Että saisi jo huokaista helpotuksesta, kun 3 kk on täynnä..) Toisaalta tämä on ihan hyvä, ei ole tullut juotua niin paljoa (jos toukokuun alkua ei sittenkään lasketa), ja aloitin vitamiinien ja muiden sikiölle tärkeiden aineiden douppauksen sittenkin melko ajoissa. Joten ihan hyvillä mielin olen.

Leave a Reply

Name

Mail (never published)

Website