Kissa
huhtikuu 22nd, 2007 . by vauvakirjaMeillä on ollut tuo karvainen otus kohta kolme vuotta. Se tuli meille ihan pienenä, 8 viikon iässä. Me paapottiin ja lellittiin se ihan pilalle. Vähän ennen vauvan syntymää äitinikin oli jollekin sukulaiselle sanonut, että syntyis nyt jo se vauva, että ne lopettais sen kissan kanssa hössäämisen. Noh, nyt mulla lähtee järki. En kerta kaikkiaan jaksa sitä kattia sitten yhtään. Se jotenkin meni ihan sekasin Kanadasta Suomeen muuton jälkeen. Eka me luultiin, että se oli jotain matkustuksen jälkeistä stressiä, muttei se koskaan mennyt ohi. Sitten alko tulla vauvakamaa ja se jotenki hermostu. Nyt se on jotenkin vähän ehkä rauhottunut (koska sieltä mahasta ei tullutkaan toista kissaa.. saati sitten koiraa), mutta kaikki sen villiintymiset ottaa sitten tosi kovasti aivoon. Sami jaksaa sen kanssa, mutta mä kiljun heti. No onhan se aika pirun ärsyä, ku kissa repii verhot alas (ja jos ne on hyvin tangossa kiinni, niin riekaleiksi) tietäen, että se on kiellettyä, eli siis huomioo kaipaa. Muttaku muttaku sitä ei nyt vaan yksin kertasesti ole hirveesti jakaa. Miksei tämä meidänkin kissa voi olla sellanen normi katti, joka haluaa sitä omaa aikaa ja itsenäisyyttä?
En mitenkään halunnut olla yksi niistä vanhemmista, joka lapsen tultua haluaa luopua elukoistaan. Luulin, että rakkautta riittäis ja hermot kestäis myös Sigun (kisumme siis) kanssa, mutta ei. Oon yrittänyt sitä jo tyrkyttää siskolle, joka sen jopa huolisi, mutta Sami ei halua luopua siitä.
Loppuun vielä mainittakoon, että meillä on työ- ja makuuhuoneen ovenkahvoissa ympäri vuoden ilmapallot, koska kissa pääse muuten ovista sisään. Eilen se hajotti ikkunassa olevat puiset kaihtimet. Tänään kävelyltä palattuamme se oli oksentanut vauvan sänkyyn. Puuh.
Hmm..mä käytän itse aika harvoin suklaata kakussa, joten en hirveästi osaa sillä saralla auttaa. Mutta, jos vadelmasta esim. tykkää, kannattaa ostaa blå blandin vadelmamoussea, ja flora vispiä. Ja se tehdään näin: Vispataan kerma, vaahdon sekaan lorautetaan hieman maitoa (ehkäpä n.0.7 – 1dl) ja sekoitetaan molemmat vadelmamoussepussit sekaan. Tuota mousseahan löytyy myös kaakaon- ja suklaanmakuisena, jos haluaa mieluummin niin tehdä. Ja jos mangosta tykkää, suosittelen lämpimästi sekoittamaan keskenään flora vispi -vaahdon, keijun vaniljatuorejuuston ja mangososepurkin, sekä sokeria/vaniljasokeria, miten itse tykkää…tämä täyte sopii suklaan kanssa loistavasti. 🙂
Kevyt mielenilmaisu toi oksentaminen!
Tuli nyt vaan mieleen meidän kisu. Mä en ole koskaan ollut niin kovin kissaihminen ja vauvan synnyttyä se kissa jäi kyllä taka-alalle. Meni vaunujen päälle nukkumaan, sänkyyn, mourusi muuten vaan. Me opetettiin kisu sit ulos ja sen jälkeen ällötti vielä enemmän ne hiirenraadot, mitä oven eteen toi, vauvan vaunujen viereen…
Sit kun muutettiin, kisusta tuli autotallikisu ja kerran kun lähdettiin lenkille, seuras meitä ja jäi sille tielleen. Ei tiedetä mihin hukkui. Kisu oli rakas miehelle, mut mun rakkaus, kyllähän sitä nyt vähän oli, lopahti lapsen/lasten myötä. Kissa oli kuitenkin vain kissa.
Kylhän sitä vielä tulee joskus mietittyä, mut ehkä oli omalla tavallaan helpotus, et hävis sillä tavalla. Toivottavasti pääsi paremmille metsästysmaille…