vauvakirja.fi

En jaksa odottaa, että pääsen ultraan huomenna. Sinne paikanpäälle selviytyminen tosin aiheuttaa puhinaa ja syviä huokauksia. Työskentelen siis lapsen kanssa, joka on vakavasti vammautunut. Hän ei pysty istumaan, seisomaan, puhumaan tai syömään itse. Voitte kuvitella vastasyntyneen 3 vuotiaan vartalossa. Suloinen pieni tyttö, mutta joskus raskasta ajatella, millaista hänen elämänsä tulee olemaan, kun hän kasvaa ulos vaipoista, tai häntä ei jaksa enää nostaa. Olen siis hänen kanssaan huomenna, ja tarkoitus on viedä hänet mukanani sairalaan, jossa ultraääni tehdään. Yritin vaihtaa ultra-aikaa, mutta seuraava vapaa aika oli 22.8. Ei kiitos. Enkä voi peruuttaa työvuoroani näin lyhyellä varoitusajalla. Ongelma vain on siinä, että minun pitää syödä normaalisti aamupala ja lounas (ei hätää siinä), mutta sen lisäksi pitäisi juoda litra vettä, mehua tai maitoa eikä käydä pissillä. Aika on siis klo 13, ja vähän ennen 12 alan lipittää vettä kurkusta alas. Ei ehkä kuulosta hirveän haastavalta, mutta kohtu painaa aika pahasti juuri rakon päälle, joten pelottaa vähän, että joku paikka räjähtää. Eikä siinä vielä kaikki. Meillä ei ole autoa, joten sinne sairaalalle pääsy on vielä asia erikseen. Taksilla juu, mutta pitäisi olla rattaat ja auton istuin mukana, ja mihin laitan tytön siksi aikaa, kun asennan välineitä? Maahan vaan makaamaan. En usko. Ja kaiken kukkuraksi sillä pikku tytöllä saattaa olla huomenna vielä puheterapia, joka saattaa sekottaa tämän aikataulun ihan kokonaan. Pystyn varmistamaan sen tänä iltana, kun hänen vanhempansa ovat kotona. Plaah.

Huomenna selviää missä vaiheessa mennään! Jännittävää. Näin jo vauvasta untakin. Oltiin vauvauinissa.

Lääkärit arvio lasketun ajan laskemalla edellisten kuukautisten alkamispäivästä kolme kuukautta taaksepäin ja lisää siihen 6 päivää. Periaatteessa mun tapauksessani edelliset menkat alkoi 1.5., laskettu aika olisi silloin 7.2.2007. Jotenkin en vaan usko, että voisin olla niin pitkällä. Kuten jo aiemmin mainitsin, mun menkat on aina ollut vähän omituiset ja tullu silloin ku tykkäävät, mutta huomenna ei enää tarvi arvailla.. Jee.

Ostin kaupasta vihreitä täytettyjä oliiveja, joita oon vetänyt suoraa purkista. En tiedä olisko tämä jo ensimmäinen hullu mieliteko, vai vaan hiukopalaa näin kuumalla.. Suolakurkkuja myös havittelin, mutta täällä ne on ihan omituisia. Pitää siis odottaa syyskuuhun, jolloin käydään Suomessa.

Hassua muuten, miten joka yö siitä asti kun ollaan tiedetty, mä oon nähnyt vain vauvaan ja raskauteen liittyviä unia. Ja sitä ajattelee vaan kokoajan. No kieltämättä tämä on suurin muutos koko pienen elämäni aikana, joten on varmaan ihan okei ajatella ja miettiä asioita taukoamatta. Jopa suotavaakin.