vauvakirja.fi

Home sweet home. Pääsiäinen kunnialla ohi, ja omaan arkeen ollaan taas jokseenkin palattu. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että jos vauva itkee tai haluaa seuraa (ts. ei nuku), meitä on vain kaksi häntä pitelemään. Pääsiäisenä oli aina joku kädet ojossa ottamassa tulokasta syliin ja hyssyttelemään.. Vaari (minun isäni) jopa valvoi yksi yö kolmeen vauvan kanssa, jotta saisimme vähän nukuttua. (Vauva oli kyllä suurimman osan siitä ajasta unessa. Mutta enpähän heräillyt pienempiin tuhinoihin, tai ilmavaivaäihinään. Vasta kun kuului ’tahtoo tissiä ja heti’ -parkaisu, poika tuotiin minulle.) Olipas muuten kovin omituista yrittää nukahtaa, kun se pieni tuhisija ei ollutkaan siinä kainalossa.

Eilen kävimme ostoksilla mummin ja siskojeni kanssa. Ja pupsi oli tietenkin mukana, Sami sai kerrankin vähän pidemmän työrauhan. Lähdettiin ihan Vandalle asti Jumboilemaan. Vaavi oli kovin kiltisti koko ajan, lähinnä nukkui vaunuissaan, söi ja katseli ympärilleen. Olin pumpannut 1,5dl maitoa mukaan, joka sitten loppupeleissä ei riittänyt, koska tyyppi puklas hyvän osan siitä vaipan vaihdon yhteydessä päällensä. Noh, kyllähän sitä tissistä lisää sitten tuli. En tiedä miksi arkailen tissityksen kanssa yleisillä paikoilla. Onhan se hyvin luonnollista ja plaa plaa, mutta ehkä tämä on vielä niin uus juttu, etten oikein ole vielä sinut sen kanssa. Ja tietysti ne muut ihmiset, joille se ei ole ihan niin ’luonnollista’ kuin meille imettäväisille.

Vauva oli ostosmatkan jälkeen hereillä illalla kahdeksasta puoli yhteen. Ei nukahtanut edes autossa, se varmaankin johtui vielä pienestä nälästä, mutta olin silti vähän yllättynyt. Sitten kotona piti möllötellä ihan pilkkuun saakka. Noh, nukkuipa sitten puoli viiteen asti aamulla, joten sain ihan hyvän pätkän siinä nukuttua. Mutta aikas pitkä aika tollaselle kolmiviikkoselle olla hereillä, luulisin.

Meidän shoppailun tarkoituksena oli siis löytää vermeet ristiäisiin, jotka on nyt tulevana sunnuntaina. Ne pidetään täällä meidän kolmiossa, saas nähdä miten tila riittää. Vaari tuo mukanaan pari pöytää ja tuoleja, vieraita on kutsuttu n. 40. Mummi ja siskot leipovat ja laittavat ruuan, ja tulevat vielä lauantaina auttamaan tämän kämpän siivoamisessa. Aikas luksusta, mutta kieltämättä se aika hankalaa yksin olisi (noh, kyllähän Samistakin jotain apua on… hehe), varsinkin kun vauva syö usein ja sen jälkeen tykkää sylittämisestä, joten siinä on aina toinen meistä kiinni. Ruoka- ja siivouspuoli on nyt siis järjestyksessä, pappi tulee huomenna juttelemaan, isyyskin on tunnustettu, enää puuttuu se koko touhun oleellisin jutska: NIMI. Meillä oli muutama nimiehdotus odotusaikana, mutta eihän se nyt näytä miltään niistä. Etunimi ollaan nyt ehkä (ehkä isolla E:llä. Ja H kin on vielä aika iso) lyöty lukkoon, mutta tosista nimistä ei vielä mitään tietoa. Niitä nyt sitten tässä arvotaan loppuviikko. Arpomisesta puheen ollen; Perhekerhon nimikone on mielenkiintoinen vehje, en tiedä onko siitä mitään hyötyä kenellekään, mutta ainakin muutamat hyvät naurut ollaan saatu.

Loppuun vielä kuva punasilmäisestä karate-judoka-mikälietaistelulaji-vauvasta.