vauvakirja.fi
Vauva-arjen alku ja ihmetys.

vauvakirja.fi

Iso poika ja muuta mietiskelyä

maaliskuu 29th, 2007 . by vauvakirja

Vauva on jo 12 päivää. Päivästä kolme lähtien olen ollut ahdistunut, koska hän kasvaa niin nopeasti. Terveydenhoitaja kävi eilen tarkastuskäynnillä, painoa oli jo 4200g! Ei mikään minimies enää.. Olen yrittänyt lohduttaa itseäni, että monet vauvat painavat enemmän jo syntyessään. Mutta poikahan kasvaa ihan silmissä. Voe, voe.

Siskoni oli pitkän viikonlopun meillä hengaamassa, lähinnä ihmettelemässä ja ihastelemassa ”meidän vauvaa”, niin hän ainakin tyyppiin viittaa. Mukavaa on myös se, että hän on saanut tästä tapauksesta todella suuren kimmokkeen hakea opiskelemaan kätilöksi. Kätilöiden pitää mielestäni olla luonteeltaan mukavia, huolehtivaisia, määrätietoisia ja tarpeentullen myös tiukkoja (eihän niitä vauvoja sieltä ulos neuvottelemalla saada..), ja tälläinen juuri siskoni on. Vaikka synnytys yleensä aikas rankka kokemus on (ehkä pitäisi poistaa tuo ’aikas’..), se onni ja ihmetys palkitsee varmasti sekä perheen että kätilön. Ei siihen hommaan varmaan kovin helposti leipäänny. Tietysti pitää muistaa lisätä tuohon luonne-listaan se, että verta ja muita eritteitä pitäisi pystyä näkemään ja sietämään.. ja tietysti sorminäppäryys tulisi olla hyvä, jotta osaa sitten kursia paikat entiseen kuntoon. Se kai on jostain muusta kuin luonteen laadusta kiinni..

Tämän tapauksen piti olla nyt ainakin toistaiseksi viimeinen, mutta eihän siinä montaa päivää synnäriltä kotiin tulon jälkeen mennyt, kun ilmoitin, että vielä sitten toisen kyllä voisi hankkia.. Jos hyvä tuuri käy. Mutta sitä vaan mietin, että miten se käytännössä sitten oikein tapahtuu, kun sitä vauvaa pitää kuitenkin tuijottaa ja ihmetellä, ja esikoistakin pitäisi muistaa huomioida.. Hmm… Mutta viisilapsisen perheen vanhimpana voin sanoa, että kyllä ne sisarukset kultaakin kalliimpia on (tulipas kliseetä tekstiä…). Mutta oikeesti ihan parhaita kavereita aina ovat olleet.

kuvablogiin.PNG

2 Responses to “Iso poika ja muuta mietiskelyä”

  1. comment number 1 by: Tsu

    Ensimmäiseksi on pakko sanoa, että ihana kuva 🙂

    Sitten voisinkin todeta että kuullostaa niin kovin tutulta tuo, että pian synnytyksen jälkeen jo tuntuu että kyllä tässä vielä yksi menis (ja kun tunne tulee joka synnytyksen jälkeen niin tässä tulos ;D ). Itselläni ei sisaruksia ole mutta samanikäisten serkkujen kanssa tuli oltua tiiviisti ja vastasivat vähän sisaruksia. Nyt kun omia lapsia on muutama niin vaikkakin nahistelevat ja nujakoivat usein, niin eiköhän heillä aikuisena kuitenkin ole toisistaan myös iloa. Ja kyllä se vauvan ihastelu ja esikoisen huomioiminen sujuu ihan luonnostaan kun se aika tulee – toki esikoinen viimeistään silloin joutuu myös oppimaan odottamista kun kaikki ei tapahdu sillä punaisella minuutilla kuin ennen kun on jotain halunnut. Mutta tuokin on tärkeä oppi jo nuoresta pitäen.

  2. comment number 2 by: Kukannuppu

    Aivan mielettömän komea kaveri tuo teidän tulokkaanne! Ihana intensiivinen katse.
    Ja sanon vielä, vaikka et ehkä haluakaan tätä kuulla, että näyttää jo isolta pojulta muakin pelottaa että oma kasvaa liian pian!).

Leave a Reply

Name

Mail (never published)

Website