No sitten kävi myös sellanen, että vaikka meitä oli tässä neljä aikuista, niin kuinka ollakkaan; meni ehkä kaks minuuttia kun kaikki oli jossain muualla, Elias leikki olohuoneessa uusilla (muiden vanhoilla) leluillaan. Yhtäkkiä mä en nää lasta missään ja nopeesti ‘haravoidaan’ (kuten poliisipartio konsanaan) alakerta, mutta Eliasta ei näy missään. Sitten yhtäkkiä alkaa kuulumaan “Tätä, tätä, äittä” yläkerrasta. Tyyppi oli pinkassut yksin (IIK!) portaat ylös, ennätysajassa. Siellä se sitten leikki onnellisena. Pieni sydäri, mutta onneksi ei käynyt mitään. Että sellanen kiitäjä. Ja nythän se haluaa kokoajan niille portaille, sehän on ihan selvä.

Toinen juttu, näin ykkösen lähestyessä, on toi ruoka- ja juomapuoli. Koska olen saamaton, oon edelleen ostanut kaupasta lasten ruokaa purkissa. Nyt ollaan muutamana päivänä syöty niitä 1v.+ ruokia ja hyvin on kauppansa tehnyt. Oikeestaan vois sanoo, että paremminkin. Mä en nyt edes oikein tiedä, että mikä ero niillä niihin edellisiin on, kun ne palasetkin näyttää olevan ihan samaa kokoluokkaa, mutta kai niissä sitten enemmän makua on. Ja sitten se juoma-asia. En millään jaksa odottaa, että vihdoinkin saa alkaa totuttamaan Eliasta ihan tavis maitoon. Tarkotuksena olis, että parin viikon päästä aletaan sekottamaan rasvatonta ja NANnia ja sitten pikku hiljaa siirrytään ihan tavalliseen mölöön. Ja loppuu vihdoinkin se jumalaton rehaus. Varsinkin, kun tuolla meidän lähimarketissa on useinkin korvikkeet loppu. En voi käsittää, miten sellaset jutut voi olla kaupasta loppu. Kyllä niitä pitäisi löytyä sieltä. Mutta kohta ei enää tarvi sitä murehtia. Kauankohan sitä velliä antaa.. Siitä on tullut ihan kiva rauhottumiskeino ennen iltaunia, mutta vähän mietityttää, kun sen antaa tuttipullosta.. Kun haluis siitäkin kapistuksesta päästä mahdollisimman helposti sitten eroon. Mutta ehkä me siirrytään vaikka vellin antamiseen nokkamukista, joskus keväämmällä. Ei tässä nyt niin kova paniikki ole, kyllä mä näin (ehkä ikäväksenikin) neljä vuotiaita lapsia, jotka käveli päiväkotiin tuttipullo suussa… Että jos vaikka tähtäis viimeistään siihen 2v. synttäriin, jolloin olis tuttipullo unohtunut.

Mulla on taas meinannut lähteä hermot Sigun kanssa. En tiedä, olisko sillä joku kissojen kevätvilli, vai mikä ihme, mutta kyllä se riehuu. Se saa olla pihalla niin paljon kuin vaan ikinä jaksaa, mutta silti sillä on nyt joku kai vähän vinksallaan tai huonosti. Ärsyttävintä on edelleen se, että koska se osaa ite avata ovet, se luulee saavansa myös ulko-oven kahvaan hyppäämällä auki. Sitä se sitten rämpsyttää monta kertaa yössä.. Ja välillä herättää Eliaksin, joskus Samin.. Mutta joka vi**n kerta mut. Lähtee niin sanotusti Järki. Ehkä se löytää jonkun ihanan kollin (Sigu on so very gay) kesäheilaksi (tai miksei pidemmäksikin aikaa) ja alkaa onnelliseksi ja rauhalliseksi kissaksi.