vauvakirja.fi
Vauva-arjen alku ja ihmetys.

vauvakirja.fi

Päivitystä…

syyskuu 14th, 2007 . by vauvakirja

And…WE’RE BACK!

Oon nyt jo jonkin aikaa tuntenut huonoa omaatuntoa, koska en ole ehtinyt/jaksanut/pystynyt/ehkä jopa halunnut kirjottaa tänne. Kaiken näköstä touhua on meneillään ja kesä tietysti vaan yksinkertasesti hujahti ohi.

Nopsa päivitys: Mitään kovin kummallista ei oo tapahtunut meidän perheessä; Elias kasvaa kovaa vauhtia (6kk neuvolassa 70cm, 8100g, melkonen pötikkä), me käytiin Kanadassa muutaman viikon lomalla elokuussa, ollaan ostamassa nyt sitä ihan omaa asuntoa. Ja aijon laittaa bloggaamattomuuteni asunnon etsinnän syyksi. (Tietokone auki -> sposti -> facebook -> uutiset -> etuovi/oikotie -> vertaisblogit) (Onhan se vähän surullista, että Facebook tulee ennen maailman tapahtumia..) Ja siinähän sitten onkin junnattu jo E:n päikkärit ja seuraavilla unilla taas palataan asunnon etsimiseen. Plaah.

Se Kanadan matka meni oikein mukavasti, kiitos kysymästä. Lentomatkat tietysti vähän jänskätti, mutta itkuilta ja murheilta vältyttiin. Saatiin molempiin suuntiin mennessä eturivin paikat, jossa oli se baby basket, joten 8,5 tunnin lento oli jopa siedettävä. Pystyin imettämään menomatkalla nousun ja laskun, takasin tullessa Elias ei huolinut tissiä, mutta oli ihan tyytyväinen. Ainut ongelma oli vieressä istuvan perheen vauva, joka itki ja herätti E:nkin useaan otteeseen. Ei ennen lähtöä tullut edes mieleen, että lentomatkan ’rasite’ saattaisi olla jonkun muun lapsi.. Olin vaan varautunut siihen, että se olisi oma, joka huutaa. Ja että me saatais paljon pasi-pahaasilmää.
Tänä aamuna heräsin ihan hirvittävään kurkkukipuun. Kaikilla tuntuu olevan nyt flunssaa, joten odotettavissahan tämä oli. Kävin samantien th:lla ja nielunviljelyssä, koska en todellakaan halua Eliaksen saavan tätä tautia. Koska on perjantai, mitään tuloksia ei saa ennen maanantaita, ja jos jotain bakteeria on, niin jatkotutkimus (ja antibiootin aloittaminen) menee tiistaihin. Joten siinä ajassa oon varmasti tartuttanut kaikki. Toisaalta, jos tämä olisi Eliakseen tarttumassa, niin enää ei oo mitään tehtävissä, koska se vissiin tarttuu parhaiten jo itämisvaiheessa. Nam. Ja! Jos tämä on angiinaa, jota ne epäilee, niin se ei kuulemma tartu vauvoihin. No nyt E:llä valuu nekku ja se on ihan nuhanen. Voevoe. Mutta kai sen joskus täytyy ekan kerran iskeä. Harmi vaan, kun on mummu ja pappa tulossa Seinäjoelta viikonlopuksi meille. No toivottavasti ei tule kauheesti känkkistä.

Ainiin, meillä myös ollaan tosi innoissaan vauvauinnista!! Suosittelen sitä kaikille. Se on mun mielestä niin kiva koko perrrheen yhteinen harrastus. Sinne vaan lilluttelemaan lämpöseen veteen ja sukeltelemaan ja pitämään hauskaa. Sami ei viime kerralla päässyt, mutta uskaltauduin Eliaksen kanssa kahdestaan (tosin erään tsemppauspuheen jälkeen) ja hyvin meni. Yksin vauvan kanssa ollessa turvaistuin on ihan must, ja sukelluksissa tarvitaan ohjaajan apua (kun ei oo toista kannuttamassa).

Hellettä ja muuta

kesäkuu 13th, 2007 . by vauvakirja

Taas on hetki heilahtanut viime postauksesta. Se johtuu siitä, että ollaan oltu järjestämässä siskoni yo-bileitä, joita seurasi tämä mahtava kesäsää, eikä sisällä malta kököttää.

Nyt ollaan sitten kokeiltu myös junamatkailua. Ihan hyvin se sujui (mikäs siinä, kun lapsi nukkuu koko matkan..), oltiin sellasessa perheloossissa. Siellä oli meidän (minä, Elias ja siskoni) lisäksi myös toinen perhe n. yksivuotiaan lapsen kanssa. Vähän ehkä meinas ahdas tulla, kun molemmilla oli rattaat ja meillä vielä turvakaukalokin, jossa E nukkui. Heidän Piiperö touhusi lattialla ja antoi E:lle vauhtia. Mua se ei haitannut ollenkaan, unta riitti höykytyksestä huolimatta, mutta he katsoivat parhaaksi poistua leikkiosastolle toiseen vaunuun. Joten hyvä mieli kaiken kaikkiaan jäi tosta junamatkustuksesta.

Tosiaan ne juhlat.. Se lauantai oli kuuma ja vieraita ilmaantui ihan hirveä määrä. Oli siis tukala olo, outoja hajuja ja koko ajan joku lääppimässä naaman edessä. Siis Eliaksella. Mun osalta juhlat menikin sitten hyssytellessä ja etsiessä viileää ja rauhallista paikkaa. Autotalli oli paras ratkaisu. Rauhallista paikkaa tarvittiin myös siksi, että mulla oli päällä puku, jonka kanssa en voinut pitää imetysliivejä, ja kun syötön aika tuli, piti olla yläosattomissa. Jep. Ei ehkä ihan hirveän fiksua, mutta selvittiin siitäkin. Kieltämättä kirosin asuvalintaani muutaman kerran, mutta näytinpähän hyvältä.

No sitten seuraavana päivänä uni maittoi. Kaikille. Erityisesti Eliakselle. Ja mukavinta on nukkua raikkaassa maalaisilmassa. Ei oo koskaan ollut niin vaikeaa lähteä kotoa kaupunkiin. Oon siis todellakin kotoisin maalta. Mutta maalla on mukavaa näin kesäsin. Linnut laulaa, ei mitään liikenteen hälinää (ei edes traktoreita, koska kylvöt on jo tehty…), naapurit ei pääse tiirailemaan arskaa ottavia typyjä (siis minä ja siskoni) ja varjoa riitti Eliaksen unipuuhiin. Ja tietenkin sitten vielä se, että sielä oli paljon muitakin tyyppejä. Tarkoittaen sitä, että jos tarvittiin hyssyttäjiä, minä en ollut ainoa vaihtoehto.. Noh, sinne pääsee taas juhannuksena. Jee.

Olin maanantaina pääsykokeissa. Oon nyt päättänyt vaihtaa musiikista hoiva-alalle. Suun terveydenhuoltoon. Saa nähdä miten käy, paljon oli hakijoita. Ei mulla silti mitään stressiä koulupaikasta nyt ole, koska en joka tapauksessa aloittas vielä syksyllä. En tiedä vielä tammikuustakaan. Pitäis sitä päivähoitoakin vissiin alkaa miettimään. Mutta E olis tammikuussa vasta 9kk. En kyllä mitenkään raaskis. Ei olla vielä ilmotettu sitä mihinkään päiväkotiin, kun ollaan etsitty ihan oikeaa kotia. Siis omaa. Eikä olla ihan varmoja, että kauanko täällä Laajiksessa asustellaan.. Tai tykättäis kyllä asua, mutta löytyykö se asunto täältä, on sitten ihan eri asia. Hmm.. No kuiteskin, sitä piti tosta maanantaista sanoa, että pääsykokeet tietenkin tarkoitti päivää pois kotoa. Eli tissejä pois Eliaksen ulottuvista. Se jännitti eniten. (Ei siis tissejen, vaan Pupsin takia..) Olin pumppaillut, ostanut korviketta, hankkinut erilaisia pulloja (joista juontia harjoteltiin viime viikolla) ja opastanut Samia pitämään Eliasta ’poukussa’, kun syöttää, jotta ainakin läheisyyttä riittäis.. Tiesin, ettei nälkäkuolema sillä aikaa iske vaikkei pulloa huolisikaan, mutta loukkaantunut hän kyllä saattaa olla. Mutta ihan turhaan huolin, kyllä pullo oli kelvannut kun tarpeeksi kova nälkä iski. Itkua oli tavallista enemmän, mutta uni myös maittoi. Eli ei nälkäkuolemaa, mutta ehkä vähän henkistä kuolemaa. Hehee.

Oli muuten hieman huvittavaa (tai pelottavaa), kun siellä pääsykokeissa iltapäivää kohti alko tisut turpoamaan. Oli mulla pumppukin mukana, mutta päätin sitten olla käyttämättä sitä. Olin jo jossain välissä ihan varma, että jos saan aloituspaikan, se on ihan vaan rinnusosaston ansiota. Viimeinen haastattelija oli sellanen 50+ mies (joka hikoili ku sika) ja vilkuili tiheeseen tahtiin mun kaula-aukkoa. Vaikkei mulla edes ollut mitenkään paljastava paita. Omituista, kun oon koko elämäni tottunut, ettei mitään kikejä edes ole. Mutta näin siis siellä.

Unet

toukokuu 21st, 2007 . by vauvakirja

Nyt se on tapahtunut. Kunnon yöunet. Meillä on viime viikkoina nukuttu 6-7 tuntia, syöpötelty ja nukuttu sitten heti lisää. Mukavaa. Mutta viime yönä Eliasn posotti kahdeksan (8) tuntia yhtä mittaa. Toivottavasti tällästä rytmiä on luvassa lisää, koska äidin elämän laatu paranee näin huomattavasti.

Meinattiin jo viime viikolla laittaa Elias omaan sänkyynsä nukkumaa, mutta en ollut vielä valmis siihen. Ja kyllä sitä vielä ehtii, eihän pupsi oo vasta ku 2kk. Ihan ärsytti joidenkin tuttavien kommentit, kun kerroin vauvan nukkuvan mun vieressä.. ”No joo, siihen en kommentoi mitään” tai ”onnea vaan sitten ko pitäs omaan sänkyyn saada nukkumaan”. Tämä nyt tuntuu vaan kaikista parhaalta ratkasulta. Varsinkin mun kannalta. Eli siis parhaalta, tärkeimmältä kannalta

Mukavaa on myös se, että Elias pystyy jo jonkin aikaa viihdyttämään itseään sitterissä. Jos vaikka laitan ruokaa, tai syödään, kummankaan ei tarvi pitää Eliasta sylissä, vaan se ihan rauhassa hengaa sitterissä tai lattialla. Me päästään käymään saunassakin, jos sitteri nostetaan kylppärin puolelle ja otetaan tyypiltä housut ja vaippa pois. Ja sitten lopuksi Elias pääsee itekin kylpyyn tai suihkuun.. ja on niiin onnellinen.

Mutta kyllä se kasvaa. Ihan huikea rolle rotkale on jo. Oon joutunut tekemään huomattavan määrän surutyötä, kun taittelen pieniksi jääneitä vaatteita laatikkoon. Mutta onneksi tämän kasvun myötä on tullut niin paljon ihania uusia juttuja, että luulen selviäväni. Yöunet, hymyt, naurut, leikkihetket, kärsivällisyys (vauvan), söpöys (älkää käsittäkö väärin, suloinen se on ollut alusta asti, mutta se vaan söpöstyy päivä päivältä ja on vaan niin pakahduttavan ihana.. kuten kaikkien omat lapset)…

D-vitamiinia, D-vitamiinia!

toukokuu 7th, 2007 . by vauvakirja

Elias ottaa osaa hepatiitti B -rokotetutkimukseen. Vaikka olin heti valmis ottamaan osaa tutkimukseen, viime päivinä on ollut huono omatunto. Ai miks varten? No kun sinne raaksin toisen piikille. Ja sitten sattuu ja voih. Tänään oli eka pistospäivä. Olin ihan varma, että multakin pääsee parku. (Mitähän mun elämästä sitten tulee, kun lapsukainen joskus oikeesti sairastuu?!?) En sitten itkenyt piikkiaikaan, mutta ennen sitä kyllä melkein. Ne (lääkäri ja hoitaja) kyseli tietekin meidän taustatietoja. Muuten kaikki ok, mutta entäs mitä D-vitamiinia annan? Sanoin sitten, että ei nyt just oteta mitään, koska aiheutti niin kovasti vatsavaivoja, että päätin pitää pienen tauon (odottaa, että suolet vähän kasvaa), syön ite vitamiinivalmisteita ja kuitenkin täysimetän. Siis mitä? Et anna D-vitamiinia? Kyllä suomalaislapset tarvii D-vitamiinia. Ei paista aurinko ja plaaplaa. No voi nyt hevon perse. Teki mieli vajota maan alle ja itkeä, kun olen (ilmeisesti) kovin huono äiti, suorastaan pyydystän lapselleni riisitautia ja katkeilevia luita, eikä musta oo mihinkään. Olisin halunnut vaan ottaa pojan kainaloon ja juosta pihalle. Totta kai haluan lapselleni vain parasta. Oli ihan tietoinen päätös alottaa ne tipat vasta parin kuukauden päästä ja säästää Eliaksen vatsakivut ja itkut. En minäkään (eikä myöskään kaksi siskoani) saanut D-vitamiinia ihan vauvaiässä. Eikä meillä ole kenelläkään katkennut yhtäkään luuta. Ja ollaan telinevoimisteltu koko ikämme. Ja kyllä siinä lajissa monella on luut koetuksella. Puuh. Ei ollut kiva fiilis.

Kyllä sen jälkeen toivoin, että Elias olisi oikein kaarella kusassut sen lääkärin päälle. Mutta ei tällä kertaa.

Hymyt

toukokuu 7th, 2007 . by vauvakirja

Viimeisen viikon aikana meillä on toden teolla alettu hymyilemään. On mahtava tunne, kun lapsi selvästi tunnistaa kasvot ja alkaa hymyilemään. Paljon hymyjä saa myös ilmakylpyjen aikaan. Kyllä paljaalla pepulla on sitten mukavaa. Naurukikatusta tulee toistaiseksi vain unissa, mutta niin kovin hellyyttävää ja hauskuuttavaa sekin on. Äitillä nousee pala kurkkuun joka kerta, kun hymyyn vielä liitetään ”höö”-ääntelyä ja silmät vaan loistaa.

Voi kuinka niinkin yksinkertainen asia kuin hymy voi pelastaa päivän ja parantaa elämän laatua.. Oman lapsen hymy on tietysti aivan superhyperlässynlässynmahtavaa, mutta esim. julkisissa matkustaminen olisi huomattavasti mukavampaa, jos kanssamatkustajat hymyilisivät silloin tällöin, eivätkä mulkoilisi muita naama norsun haaruksilla..

hymyblogi.PNG

Mökkihöperö

huhtikuu 25th, 2007 . by vauvakirja

Siltä alkaa pikkuhiljaa nyt tuntua. Pitää päästä pois neljän seinän sisältä. Vauva-arki on mukavaa, mutta jotenkin niin puuduttavan samanlaista päivästä toiseen.

Taaskin pitää muistaa, että olen onnellisessa asemassa, sillä Sami tekee töitä kotona. Yritän hengata vauvan kanssa mahdollisimman paljon kahdestaan, jotta Sami saa työrauhan. Välillä kiikutan Eliaksen Samille (jos ei huvita mennä vessaan hereillä olevan vauvan kanssa, joka protestoi sitterissä oloa..), ja hän kyllä aina mielellään hoitaa ja sylittää vauvaa, mutta tiedän ettei töiden keskeytys ole kovin mukavaa.

Olen huomannut, että pitääkseni itseni virkeänä ja jotenkin tolkuissani, minulla pitää olla suunnitteilla erinäisiä matkoja ulkomaailmaan. Esim. huomenna iltapäivällä menen tapaamaan ystävääni keskustaan (ja sitä onkin odotettu jo koko viikko). Ja perjantaina lähdemme Satakuntaan ja ollaan siellä vappuun saakka. Sitten siskoni tuleekin meille ensi viikoksi. Olen niiiiin iloinen. Oon pohtinut (ihan ääneenkin), että olenko huono äiti, koska odotan tulevaa viikonloppua niin innolla.. Silloin on paljon paljon käsiä kantamassa vauvaa. Meillä ei ole sitä ongelmaa, että vauva itkisi, mutta hän hereillä ollessaan haluaa olla vain sylissä.. Muuten kyllä se itkuparku tulisi. Noin relaava vauva, mutta silti kaipaan välillä apujoukkoja?!? Miten ne yksinhuoltajat oikein tekee sen? Ja sitten ne yh-äidit (tai isät), joilla on kaksosvauvat. Tai kolmoset. Kääk.

Tässä kyllä se vertaistuki olisi tarpeen. Ystävien kanssa on mukavaa jutella, mutta eivät hekään määräänsä enempää jaksa mun vauvajuttuja kuunnella.. Ja ne vauvajutut on nyt ainoita, joita elämässä oikeestaan pyörii.. Joten nyt Laajiksen vauvajengi kokoon ja vaunuttelemaan.

Unirytmi

huhtikuu 20th, 2007 . by vauvakirja

Pienelle vauvalle on turha edes yrittää opettaa minkäänlaista unirytmiä. Tai näin minua on ainakin ohjastettu. Ehkä siinä 3 kk:n iässä vauva alkaa jotenkin hahmottamaan yön ja päivän eron. Joten. Meillä vauva nukahtaa puolenyön maissa, herää yöllä 3-4 aikaan syömään, siinä sitten ihmetellään yleensä tunti ja sitten 8 aikoihin sama homma. Seuraavan kerran hän sitten herääkin 10 aikaan, jolloin syötän hänet ja iskä viihdyttää ja nukuttaa seuraaville unille. Minä siis koisin edelleen. Heräilen normaalisti siis siinä 12 ja 14 välillä. Eipä mikään hääppönen rytmi. Olen siis onnellisessa asemassa, koska Sami tekee kotona töitä ja pystyy hoitamaan vauvaa, jotta minä saan nukuttua enimmät väsyt pois. Mutta kyllähän se ihan ruokottomalta tuntuu, että heräilee vasta siihen aikaan. Mutta sama kai tuo nyt sitten on, ottaako vauvan kanssa yhteiset päikkärit heti yöunien perään vai vasta seuraavilla unilla.

Olemme käyneet muutaman kerran Eliaksen kanssa myös saunassa. Palju vaan parveen ja poika sinne polskimaan. Sauna ei ole ollut kauheen lämmin 40-50 astetta, ettei pikkuselle tuu liian kuuma. Mutta kyllä kaveri tykkää! Kylvyt on aina kivoja, mutta joskus kun meinaa ehtiä tulemaan kylmä siinä lopputohinoissa. Ja saunan jälkeen yöt meneekin pidemmissä unipätkissä. Ennen ristiäisiä käytiin kylvyssä illalla, jonka jälkeen Elias nukkui 00.00-04.30, söi 10min ja nukahti, heräs 7.30, söi 10min ja nukahti ja seuraavalle ruokailulle mä olinki ollut jo hereillä jonkun aikaa. (Tais tietää, että oli tulossa tärkeä päivä ja keräs voimia.. No ei ehkä ihan sellanen aivolapsi. Ainakaan vielä.) Joten siis suosittelen myöhäisiä kylpyjä (ja saunaakin, jos ei tunnu liian extremeltä (en oikeestaan edes tiedä mikä se suositusikä saunomisen alottamiseen on)), jos nukahtamisvaikeuksia on. Tai jos yö meinaa mennä liian lyhyissä pätkissä.

uniblogi.PNG

vauvakirja

huhtikuu 18th, 2007 . by vauvakirja

Elias sai kummeiltaan lahjaksi Anne Geddesin kuvittaman vauvakirjan. Siispä aloin täyttämään sitä tänään innolla. Olen niin pitänyt omasta vauvakirjastani ja lukenut sitä ihan pienestä asti. Äitini on kyllä sen niin tunnollisesti ja tarkasti täyttänyt, etten edes tähtää samanlaiseen suoritukseen. Noh, into kuitenkin vähän hiipui, kun kirjassa tuli vastaan kysymyksiä, kuten ’ensimmäinen hymyni’. No niitähän tuli jo laitoksella tahattomasti, ja ensimmäisen todellisen hymyn päiväystä en ole pistänyt mihinkään muistiin. Tai ’ensimmäinen nauruni’.. Pupsihan on hekotellut unissaan jo monet kerrat.. Ehkä se ei ole nyt SE eka nauru, jota kirja tarkottaa, mutta meille se oli.. Eihän se nyt niin helkkarin tarkkaa ole, muttaku.. Jotenkin nyt tuntuu, että olen epäonnistunut tässä dokumentointitestissä. Pitää vaan pitää mielessä, ettei mitään tarkastajaa tule lopuksi selaamaan aikaansaannoksiani, joten nyt pitää ottaa vähän lunkimpi asenne tuon kirjan täyttämiseen. Pääasiahan on, että sinne nyt jotain kirjottelee, vaikka sitten perstuntumalla (?!?) Ja sitten ne muut liitteet, joita kirjassa kysellään.. hiuskihara (ei vielä ainakaan raaski leikata karvan karvaa poijjan päästä), sähköposteja (niitä on monia ja kirja niin kovin pieni.. pitäisikö ne kaikki tunkasta yhdelle aukeamalle?), lahjakortteja (jaa mitä kortteja? jos niitä olisi, pitäisi ne varmaan jättää liikkeeseen tavaran tms. lunastettua), päivän horoskooppi (syntymäpäivän? tämän päivän? minkätahansa päivän? äiti ei seuraa, siitä kärsii nyt sitten jälkikasvu).. Ja näitä kaikkia siis kyseltiin samalla aukeamalla. Aiheutanko lapselle traumoja, jos en orjallisesti seuraa täyttöohjeita? Kyllä nyt pitää alkaa relaamaan, kirjan tarkoitushan on olla mukava muisto lapselle, eikä mikään äititesti. Näin se on nähtävä.

Tänään tehtiin myös jalan ja käden jäljet (vauvakirjan innottamana). Hyvinhän se pieni jalan jälki siihen kirjan liukkaalle sivulle levis. Käden jälki oli hiukan hankalampi, koska pienet kätöset oli niin tiukasti nyrkissä ja sitten tuli hermostuskin. Me käytettiin ihan perus vesivärejä (ajattelin niiden olevan turvallisimmat vauvan iholle), mutta yritän varmaan seuraavaan tassusessioon hankkia sormivärit, josko ne tarttuis paremmin kirjaan. (ja onhan ne ihan iholle tarkotettuja, joten pitäs olla vissiin ihan ookoo.)
Saa nähdä mitä muuta me saadaan aikaseksi kirjan ansiosta.

Ristiäiset

huhtikuu 18th, 2007 . by vauvakirja

No niin, se hässäkkä on nyt ohi. Mukavat pikku pippalot saatiin aikaseksi ja kaikki meni hyvin. Ruokaa riitti, naapurit ei hermostunut, vauva ei itkenyt kasteen aikana (äiti, kummitäti ja muut suvun naiset sen sijaan parkui senkin edestä..) ja sääkin oli mitä mukavin.

Niin siitä itkemisestä kasteen aikana. Siis mun kyynelehtimisestä. On se kummaa. Ensinnäkin: se on melkonen ketjureaktio. Ensin alkoi itkemään siskoni, eli lapsen kummi. No siitähän se sitten lähtikin. En pystynyt tekemään enää mitään. Yritin olla ajattelematta Jumalan kämmenellä -sanoja (mikä lie niissä niin nyt herkistikin), ei auttanut. Tunsin vain kuinka kyyneleet valui kaula-aukosta tissien väliin. Luotin siihen, että liivinsuojukset nappaa liiemmat tulvat… No sitten tuli kaste, se meni ihan hyvin mun osalta, olin ihan rauhallinen. Mutta sitten tuli Antti-sedän lauluesitys Satatuhatta tähteä ja mummin lukema isovanhempien esirukous ja superparkuminen alkoi. Päässä vaan pyöri, että voivoi ku se on ihana ja pieni ja miten mä pystyn pitämään siitä tarpeeks hyvää huolta ja voivoi plaaplaa.. No kyllä mä sitten rauhotuin heti ku koko homma oli ohi. Joten ihan hyvin vedetty.

Nimi me saatiin päätettyä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Etunimi oli ollut tiedossa jo muutaman viikon, mutta loppurimpsu oli vähän hakusessa. Aamulla lähetettiin papille tekstarilla nimi. (pariin kertaan piti tarkistaa, että olihan se oikein, ja että kenelle se tekstari oli lähdössä..) Nimeä ei ollut paljastettu kenellekään, joten se vähän jänskätti. En tiedä miksi, oltiin kuienkin tyytyväisiä valitsemaamme nimeen.

Tässä kuvassa Josefiina-täti ja hänen sylissään jättimäiseltä näyttävä vauva. Jonka nimeksi tuli Elias Onni Elmeri.

josefiinajaeliasblogi.PNG

Shoppailua ja ristiäisvalmisteluja

huhtikuu 11th, 2007 . by vauvakirja

Home sweet home. Pääsiäinen kunnialla ohi, ja omaan arkeen ollaan taas jokseenkin palattu. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että jos vauva itkee tai haluaa seuraa (ts. ei nuku), meitä on vain kaksi häntä pitelemään. Pääsiäisenä oli aina joku kädet ojossa ottamassa tulokasta syliin ja hyssyttelemään.. Vaari (minun isäni) jopa valvoi yksi yö kolmeen vauvan kanssa, jotta saisimme vähän nukuttua. (Vauva oli kyllä suurimman osan siitä ajasta unessa. Mutta enpähän heräillyt pienempiin tuhinoihin, tai ilmavaivaäihinään. Vasta kun kuului ’tahtoo tissiä ja heti’ -parkaisu, poika tuotiin minulle.) Olipas muuten kovin omituista yrittää nukahtaa, kun se pieni tuhisija ei ollutkaan siinä kainalossa.

Eilen kävimme ostoksilla mummin ja siskojeni kanssa. Ja pupsi oli tietenkin mukana, Sami sai kerrankin vähän pidemmän työrauhan. Lähdettiin ihan Vandalle asti Jumboilemaan. Vaavi oli kovin kiltisti koko ajan, lähinnä nukkui vaunuissaan, söi ja katseli ympärilleen. Olin pumpannut 1,5dl maitoa mukaan, joka sitten loppupeleissä ei riittänyt, koska tyyppi puklas hyvän osan siitä vaipan vaihdon yhteydessä päällensä. Noh, kyllähän sitä tissistä lisää sitten tuli. En tiedä miksi arkailen tissityksen kanssa yleisillä paikoilla. Onhan se hyvin luonnollista ja plaa plaa, mutta ehkä tämä on vielä niin uus juttu, etten oikein ole vielä sinut sen kanssa. Ja tietysti ne muut ihmiset, joille se ei ole ihan niin ’luonnollista’ kuin meille imettäväisille.

Vauva oli ostosmatkan jälkeen hereillä illalla kahdeksasta puoli yhteen. Ei nukahtanut edes autossa, se varmaankin johtui vielä pienestä nälästä, mutta olin silti vähän yllättynyt. Sitten kotona piti möllötellä ihan pilkkuun saakka. Noh, nukkuipa sitten puoli viiteen asti aamulla, joten sain ihan hyvän pätkän siinä nukuttua. Mutta aikas pitkä aika tollaselle kolmiviikkoselle olla hereillä, luulisin.

Meidän shoppailun tarkoituksena oli siis löytää vermeet ristiäisiin, jotka on nyt tulevana sunnuntaina. Ne pidetään täällä meidän kolmiossa, saas nähdä miten tila riittää. Vaari tuo mukanaan pari pöytää ja tuoleja, vieraita on kutsuttu n. 40. Mummi ja siskot leipovat ja laittavat ruuan, ja tulevat vielä lauantaina auttamaan tämän kämpän siivoamisessa. Aikas luksusta, mutta kieltämättä se aika hankalaa yksin olisi (noh, kyllähän Samistakin jotain apua on… hehe), varsinkin kun vauva syö usein ja sen jälkeen tykkää sylittämisestä, joten siinä on aina toinen meistä kiinni. Ruoka- ja siivouspuoli on nyt siis järjestyksessä, pappi tulee huomenna juttelemaan, isyyskin on tunnustettu, enää puuttuu se koko touhun oleellisin jutska: NIMI. Meillä oli muutama nimiehdotus odotusaikana, mutta eihän se nyt näytä miltään niistä. Etunimi ollaan nyt ehkä (ehkä isolla E:llä. Ja H kin on vielä aika iso) lyöty lukkoon, mutta tosista nimistä ei vielä mitään tietoa. Niitä nyt sitten tässä arvotaan loppuviikko. Arpomisesta puheen ollen; Perhekerhon nimikone on mielenkiintoinen vehje, en tiedä onko siitä mitään hyötyä kenellekään, mutta ainakin muutamat hyvät naurut ollaan saatu.

Loppuun vielä kuva punasilmäisestä karate-judoka-mikälietaistelulaji-vauvasta.

kuvablogiin2.PNG

« Previous Entries Next Entries »