vauvakirja.fi
Vauva-arjen alku ja ihmetys.

vauvakirja.fi

Vauvan potkut ja matkakuume

lokakuu 4th, 2006 . by vauvakirja

Olen nyt vajaan viikon ajan tuntenut vauvan liikkeitä vatsassa. Oli kyllä kiva tunne, kun ensimmäisen kerran tunsi ja tiesi, että nyt se on itse ipana, joka siellä kutittaa. Potkut (tai hassut rapsutukset) tuntuvat ihan eriltä kuin mikään muu. Ne erottaa kyllä liikkuvasta ilmasta ja muista suolimutkista. Päällepäin ne ei vielä kauhean hyvin tunnu. Vatsa on kyllä kasvanut taas vähän, hyvä pömppö meneillään. Vielä lähinnä näyttää siltä, että olisin vetänyt ylisuuren lounaan kuin siltä, että olisin raskaana. Mutta odotellaan muutama viikko, niin eiköhän vatsan pömppö ala oleen selvä kaikille vastaantulijoille. Hassua, että sitä ajattelee niin kauheasti, että tietääköhän toi ja toi (tuntematon) vastaantulija, että oon raskaana, tämä ei ole läskiä.. En ole koskaan ollut itsetietoinen, mutta nyt kun tätä vatsaa kerrankin on, sen olemassa olon haluaisi selvittää kaikille… Plaah, vaikea selittää, mutta en varmastikkaan ole ainoa raskaana oleva nainen, joka alkuvaiheessa tunsi vatsansa kasvun vaivaavan..

Meillä on kova matkakuume. Eilen jo melkein varattiin äkkilähtö Jamaicalle, Cuubaan tai Meksikoon. Sitten tuli kissavahtiongelmia, ja päätettiin siirtää matkaa marraskuulle. Mennään sitten Suomesta. Täältä olis vaan ollut niin helppo lähteä jonnekin Karibialle, ja alkaa olemaan viimeiset ajat matkustaa ilman vauvaa.

Ensi viikolla taas lääkäri ja 16.10. ultra. Siellä toivon mukaan selviä tyttö vai poika -asiat.. Kovin jänskättää. Sitten on vielä vajaa viikko käydä ostamassa vauvakamaa tältäpuolelta maailmaa. Mitenkähän meidän matkalaukkukilojen kans käy.. Jumalaton määrä tavaraa; molemmilla 2x32kg, käsimatkat plus sitten vielä kissa extra käsimatkana. Muuttopuuhat on aina ah niin ihania. Onneksi ei lennetä Lontoon tai minkään jenkkikaupungin kautta. En suosittele kenellekään, lennettiin syyskuussa Toronto-Lontoo-Helsinki ja takas samaa kautta. Ihan tuskaa ne turvatarkastukset. (Ja uusien määräysten mukaan Lontoon kautta ei saa lentää elävien eläimien kanssa..) Että sellasia matkavinkkejä.

Onko kenelläkään vinkkejä närästykseen? Olen nyt jättänyt kaikki kuplalliset juomatkin pois, kun tuntuu ettei niiden kanssa elämisestä tullut mitään. Mutta muita ideoita?

Äitiyshousut

syyskuu 21st, 2006 . by vauvakirja

Kyllä. Tänään ensimmäistä kertaa vetäsin äitiyspöksyt jalkaan. Oli aamulla sellanen olo, ettei enää jaksa ahdistavia farkkuja, jotka kiristää vatsan päältä, juuri huonoimmasta kohtaa. Näistä housuista ei kyllä päällepäin huomaa, että mitään äitiystouhua on menossa, mutta erittäin mukavat ja pehmoset ovat. Eikä myöskään vako vilku peräosastolla.. Heheh. Siitä tuli ongelma, kun jätin vyöt pois, nekin tuppasivat painamaan massua.

Olen edelleen vähän nuhanen, mutta suurin tauti on voitettu. Eilen käytiin jopa pelaamassa tennistä. Kovin kauaa sitä hupia ei kestänyt, koska mun kunto on laskenut näiden tautien jälkeen. Ulkona oli myöskin pirun kylmä ja kova tuuli. Eli ei kovin nautinnollinen pelihetki. Pientä urheilun yritystä kuitenkin.

Päätettiin jo loppukesällä, että siskoni väsäisi vauvallemme leikekirjan. Hänellä kun noita taiteellisia lahjoja on enemmän kuin meikeläisellä.. Enkä koskaan ennemmin ole edes innostunut leikekirja-ajatuksesta. Sopimus siis oli, että hän alkaa väsäämään kirjan kanssa sitten h-hetken lähestyessä, minä ostelen täältä värkkejä, joilla sitä kirjaa sitten koristellaan. Olen nyt sitten kiertänyt erinäisissä askarteluliikkeissä ja huomannut suunnattomasti pitäväni siitä. Niissä on ihan järkyttävä määrä kaikkea kivaa tilpehööriä ja matskua, hylly toisensa perään, pelkästään leikekirjoja varten. On myös kovin jännittävää ostaa materiaalia toiselle, kun ei ollenkaan tiedä mitä hänellä on mielessä.. Mielenkiintoinen projekti, sanoisin.

Kävin eilen ruokakaupassa. Vieläkään ei ruokahaluni ole palautunut normitasolle. Mitään ei tee mieli, ja joidenkin asioiden ostaminen/valkkaaminen tökki ihan hirveästi. Sain kaiken listalta ostettua, mutta autolle päästyäni mahassa oli tosi epämiellyttävä tunne. Koskahan tämä menee pois ja kaikki palaa ennalleen? Luulin, että sen olisi pitänyt jo helpottaa. En ole kuitenkaan oksentanut melkeimpä kuukauteen (jollei lasketa sitä kertaa, jonka aiheutti lähinnä närästys, ei tavis aamupahoinvointi..).

Oksentelusta ja lääkäristä

elokuu 8th, 2006 . by vauvakirja

Ihan pikasesti kirjotan kuulumisia. Kävin torstaina lääkärissä, kaikki hyvin. Aamupahoinvointi on yltynyt oksenteluun. Ei kiva ollenkaan. Sen pystyy välttämään syömällä, mutta aina se ei ole mahdollista. Monesti olen jo alottanut ruokailun, ja sitten tulee kiire vessaan. Toivottavasti se helpottaa siihen 12. viikkoon mennessä, joten muutama viikko vielä.. Ja kyllä se sen arvosta on.

Torstaina uudelleen ultraan. Toivottavasti kuuluu hyvät sydänäänet. Sisko on kylässä, joten hän ja poikaystäväni tulevat varmasti katsomaan vauvan kuvaa ultrassa. Jännittää.

Oltiin viikonloppuna Chicagossa festareilla (Lollapalooza). Ihan mahtavaa meininkiä. Niin erilaiset festarit, ku Suomessa. Kaikilla oli mukava ja rento fiilis, enkä nähnyt yhtään örveltävää tai agressiivista tyyppiä, vaikkakin oluttakin myytiin. Porukkaa oli lähemmän 100 000 ja bandit oli huippuja.

Nyt vien siskoa shoppailemaan.

Kommentit ja ilmaston lämpeneminen

heinäkuu 28th, 2006 . by vauvakirja

Olen idiootti. No en ehkä idiootti, mutta en kauhean hyvä käyttämään wordpressiä. (Näissä piireissä se saattaa tarkoittaa sitä, että olen idiootti..) En ollut älynnyt, että kommenttiasetukset olivat ihan viturallansa. Ihmetyttikin, ettei kukaan koskaan kommentoi, mutta sepäs olikin oma vika, koska kommentit eivät näkyneet. Poikaystäväni luuli, että joku asia oli pahastikin vialla, kun yhtäkkiä huusin kurkkusuorana apua. Nyt asia on korjattu. Kiitos kaikille kirjottaneille vinkeistä ja muista tuntemuksista.

Kävimme keskiviikkona katsomassa Al Goren elokuvan An Inconvenient Truth. Se kertoo hyvin selkokielellä ilmaston lämpenemisestä ja maailman tilanteesta tällä hetkellä. Suosittelen elokuvaa kaikille. Vaikkakin se on hyvin tieteellinen dokumentti, olin elokuvan aikana välillä hyvin ahdistunut ja kyneleet silmissä. Ehkä siihen vaikutti hormoonit, mutta luulen että suurin syy on tämä vauva. Jos asiat jatkuvat maailmassa tällaisina, ihmiset eivät välitä (tuo kommentti lähinnä amerikkalaisille, jotka eivät myöskään tajua mitään..), tulevaisuus (jopa lähitulevaisuus, 50 vuoden päästä) ei näytä kovin hyvältä. Nyt ei kyse ole enää vain meidän elinajasta, vaan myöskin meidän lapsen ja hänen lapsien. Kaikki ihmiset pystyvät vaikuttamaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Yksi kerrallaan. Käykää katsomassa tuo elokuva, tai lukekaa asiasta. Se on mielenkiintoista (ja pelottavaa). Oikeasti.

Tämä saarna loppui tähän. Mukavaa viikonloppua kaikille.

Next Entries »